Kuppikuntien taistelua

Kävin tänään juttelemassa Kauhajoen Puutalokympin edustajan kanssa. Heillä toimintatapa näyttää olevan se, että talo pystytetään sateeltasuojaan siten, että seinät ovat 95% valmiit. Vesikattoa he eivät asenna, ellei sitten asennusporukka ota viikonloppuprojektia omasta tahdostaan.

Puutalokympistä on hyviä kokemuksia aiemmin, joten heidän paketti on varmasti TOP3:sessa. Heillä oli tarjota vaihtoehtona passiivitaloa, joka siis poikkeaa normaalista rakenteesta siten, että paksun villan korvaa osin paksu uretaanilevy, joka paremmalla lämmöneritysominaisuuksillaan pitää sisällä olevan lämmön seinien sisäpuolella. Asennuksen jälkeen talo kuulemma kuvataan lämpökameralla ettei lämpövuotoja tule. Passiivitalon U-arvo on 0,10, kun taas "normaalissa" 0,16. Keskieuroopassa passiivitalo tarkoittaa, että taloon ei tarvita lämmitysjärjestelmää ollenkaan, vaan sisäpuoli lämpenee ihmisistä, kodinkoneista ym. jo olemassa olevasta lämmöstä. Suomessa tämä on mahdotonta, ainakin talvella.

Passiivitalo kuulostii siis hyvältä vaihtoehdolta, koska kaikkihan sitä haluavat säästää lämmistyskustannuksista. Kysyin asiaa kaikkien alojen asiantuntijalta, eli Googlelta, ja lopputulos oli hämmentävä. Osa haukkuu passiivitaloja homeloukuiksi, kun taas osa edustaa täysin toista ääripäätä. Miten tällainen amatööri pystyy tekemään oikeaa päätöstä niinkin ratkaisevasta asiasta, kuin omakotitalon seinärakenne, kun tietoa on sekä puolesta tai vastaan. Kysynkö talotehtaan mielepidettä? He haluavat luonnollisesti myydä mitä haluavat, joten siihen ei voi luottaa. Kysynkö tutuilta rakentajila? He taas ovat tottuneet rakentamaan niin kuin aina, joten ovat vanhan liiton miehiä, joten siihenkään ei voi luottaa. Kuka siis on puolueeton taho ohjeistamaan tässä päätöksessä?

Hintaero passiivin ja tavallisen välillä talopakettivaiheessa on noin 10 000€. Passiivi on siis kalliimpi. Pitää ilmeisesti tutkia asiaa lisää ja ihmetellä tarkemmin, kun hinnat ovat selvillä. Nyt vaaka on kallistumassa perinteiseen malliin, joka ei ole yhtä energiatehokas, mutta toistaalta tuulettuupahan seinä samalla.

Linkkejä passiivitaloon liittyen:

Wikipedia

Kauppalehden keskustelupalsta

Puheenvuoro Uudessa Suomessa

Puutalokympin sivuilta

Paljon päätettävää, niin vähän nähtävää

Nyt alkoi tarjouksia tippumaan ja siinä sivussa vihjailuja tyyliin "meidän pohja on hyvin lähellä teidän toivomaa, joten voitaisiinko edetä sillä". Tehtaat luonnollisesti haluavat minimoida omaa suunnittelutyötään, koska siitä ei hirveästi rahaa heru.

Koska vihjailuja vaihtoehtoisista pohjista alkoi tulemaan, menin tutustumaan vielä muutamaan vaihtoehtoon ja totesin, että niitähän riittää. Projektin alkuvaiheessa on hyvin paljon ratkaisevia päätöksiä tehtävä, jotka, ikävä kyllä, ovat läsnä päätöksentekohetkestä hamaan tulevaan. Ensimmäisenä on luonnollisesti asia, joka jakaa mielipiteet kahteen leiriin (tai itse asiassa jopa kolmeen). Eli tehdäänkö 1, 1½ vai 2-kerrosta. Omasta mielestäni vaihtoehdot ovat joko ensimmäinen tai viimeinen, koska ne ovat yksinkertaisimpia, ellet halua sitten tehdä putkiullakkoa, joka sekään ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.

Minä siis olen kovasti kahden kerroksen kannalla. Yhden kerroksen ratkaisu on jo rakennettu, eikä siinä mitään vikaa ole, mutta elämäntilanteet muuttuvat. Nyt, kun lapset menevät kouluun, olisi hyvä, jos yläkerrassa olisi heillä mahdollisuus käydä koulua ja olla halutessaan rauhassa. Sama tietysti pätee vanhempiin. Itse lähden usein aikaisin töihin ja olisi erittäin kiva, jos voisi huoletta laittaa valot päälle ja koluta alakerrassa rauhassa ilman, että koko muu ruokakunta herää. Sama tietysti pätee, jos vaikka emännän kanssa halutaan viettää laatuaikaa kahdenkesken tai sitten vaikka leffailtaa isommalla porukalla. Mielestäni kaksi kerrosta mahdollistaa monia asioita, mutta ei varsinaisesti poissulje mitään. Toki talon pitää silloin olla >160m2, joten ihan pientä taloa ei kannata rakentaa kahteen kerrokseen, ellet sitten asu pääkaupunkiseudulla, mutta siinä kurjuudessa pienet tilat vain maksimoivat ihanuutta. No, kukin tyylillään.

Kerroksien lisäksi pitää päättää huoneiden koot, ikkunat, takat, keittiöt, lattia, katot, tapetit, saunanlauteet, kiuas, kaakelit, talon väri, katon materiaalit... Tämähän oli jo päässyt unohtumaan. Toisaalta, edellisestä kerrasta viisastuneena ajattelin tehdä selkeät suunnitelmat ja tehdä asiat rauhassa. Talon oikeaoppisesta suunnittelusta voisi tehdä oman prosessi/projektimallin. Pitääpä laittaa mietintään.

Jaahas, Jukka-taloilta tuli sähköpostia. Paneudutaan siis siihen ja palataan taas joskus. Moro!

Rakennustapaohjeistus, voi pyhä jysäys

Otetaan alkuu suora lainaus Seinäjoen kaupungin rakennustapaohjeesta: "Maankäyttö ja rakennuslain 117§ todetaan että ”Rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset.”  ". Kuulostaa ihan järkevältä, koska kukapa haluaisi Muumitalon kaltaisen rakennuksen oman kartanonsa naapuriin, vaikka lapsista moinen voisi tuntua hienolta.

Seinäjoen kaupunki on asettanut varsin tarkat säädökset siihen, miten, missä ja kuinka talon voi rakentaa. Muun muassa katon väri pitää olla tietyssä korttelissa joko tummanharmaa tai punainen, katto ei saa jäljitellä toista materiaalia, joten tiilikuvioinen pelti ei tule kyseeseen jnejne. lista on varsin pitkä.

Miten asiat käytännössä etenevät? Innokkaat ensimmäisen omakotitalon rakentajat aloittavat innolla ja kuuntelevat kaupunkia pilkkuja myöden. Unelma tummanharmaasta tiilikuvioidusta peltikatosta vaihtuu punaiseen konesaumapeltiin vai siitä syystä, että rakennus sopisi paremmin ympäristöön. Ilmeisesti varakaupunginjohtaja pitää siitä, että ylilennolla kaupungista huokuu harmonisuus ja Pajuluoma näyttää hienolta. Eli innokas rakentaja tottelee kaupunkia.

Kuitenkin jonkin ajan kuluessa naapuriin aloitetaan rakentamaan taloa. Sen katto onkin, yllätys yllätys, punaista tiilikuvioitua peltiä. Innokas omakotitalonrakentaja tätä ihmetellen käy tiedustelemassa naapurilta mistä hän on moisen luvan saanut. No, kaupungilta hyvinkin, kunhan vain uskalsi kysyä.

Näyttää siltä, että lähes kaikki muut rakennustapaohjeet ovat (mahdollisuuksien tai järkevyyden) puhuttavissa suohon, paitsi katon väri. Ei millään pahalla, mutta miksi ihmeessä tuo katon väri on niin oleellinen asia, koska ovathan talon julkisivut mitä ihmeellisimmän värisiä. Löytyy perinteistä harmaata, pellavan sävyjä ja vaaleansinistä, innostuupa joku rakentamaan vielä perinteisen punaisen tuvan. Kaikissa näissä taloissa on juuri sen sävyinen katto, kun mitä kaupunki on halunnut ja siitä on harmonia monesti kaukana.

Tekisi mieli laittaa tänne muutama inhoreaktion aiheuttanut malliesimerkki ihan kuvan kanssa, mutta siihen en lähde, koska voihan olla, että olen tyylitajuton ja aikaani jäljessä. Vai mitä mieltä te olette vihreän kosteussulun värisestä talosta punaisella katolla? Sellainen löytyy nimittäin Kertunlaaksosta.

Arvoisat kaupunkimme päättäjät. Keskittykää siihen, että rakennukset rakennetaan oikein, älkää siihen, että onko tiilikuvio tiiltä vai peltiä.

Seinäjoen tonttipolitiikka

Jatketaan samantien, koska aihepiiri on sen verran tuttu ja sitä on joutunut/saanut seurata sivusta jo useamman vuoden ajan. Nykyinen talo, tai tarkemmin tontti, hankittiin vanhan kunnon Nurmon aikaan. Jos joku ei sattumalta tiennyt, niin Nurmo liittyi taannoin Seinäjokeen, joten olemme nyt samaa suurta (ja toivottavasti onnellista) perhettä Peräseinäjokisten, Ylistarolaisten kuin Seinäjokisten alkuasukkaiden kanssa. Nurmon aikaan mittakaava oli niin paljon pienempi, että tonttien jako sujui huomattavasti yksinkertaisemmin. Silloin tontista taisteltiin mies mistä vastaan niiden kesken, jotka ko. tonttia halusivat.

Seinäjoki on yksi nopeimmin kasvavista kasvukeskuksista Suomessa. Asukasluku saavuttanee lähivuosina 60 000 asukkaan rajan, ja mitä ilmeisimmin kasvua havitellaan jatkossa myös "yrityskauppojen" myötä. Oma veikkkaus on, että seuraavaksi havitellaan Ilmajokea, koska Lapualaiset ovat niin itsepäisiä että... no nyt eksyttiin vaarallisille vesille. Yhteenvetona todettakoon, että Seinäjoki kasvaa ja se asettaa paineita myös kaupungintalolle liittyen esim. tonttitarjontaan ja kunnallistekniikan rakentamiseen. Nyt on jo pidemmän aikaa ollut tilanne, että kantakaupungin alueelta on jouduttu myymään eioo:ta, kun taas hieman kauempaa tontteja on löytynyt. Jos joku pääkaupunkilainen lukee tätä, niin todettakoon, että näillä leveyspiireillä 20 minuuttia alkaa olla liian kaukana. Voi ehkä tuntua huvittavalta Nurmijärveläisten mielestä.

Palataan taas itse aiheeseen: Seinäjoella tontit jaetaan yleensä siten, että kaupunki ilmoittaa vapaat tontit netissä ja noin kerran vuodessa pidetään tonttitori (tonttien markkinointia), jonka jälkeen seuraa varsinainen tonttiarvonta. Käytännössä kaikki tontit arvotaan, koska arvontakone käynnistetään, jos yhtäkin tonttia on havitellut kaksi rakentajaehdokasta. Kaikkien hakijoiden nimet laitetaan Alvar Aallon suunnitteleman kaupungin talon pienoiskopiovaasin uumeniin ja yksitellen huudellaan onnekkaiden nimiä. Ensin arvottu saa valita ensin kaikista vapaina olevista tonteista jne.

Vuoden 2010 arvonnassa oli muistaakseni noin 130 hakijaa ja me nostimme lappumme viimeisien joukossa. Olimme varasijalla 21, joten vielä ei voitonjuhlinnat käynnistyneet. Osa sai tontin, osa jäi varasijalle ja osa lähti pettyneenä ennen kuin omaa nimeä edes huudettiin. Rouva Fortuna ei ole tasapuolinen kaikille.

Eli me jäimme varasijalle, ilman kovinkaan isoja toiveita tontista. Suuntasimme katseemme jo seuraavan vuoden arvontaan ja jäimme odottamaan vuoden verran tulevaa. Ongelma on se, että osa hakijoista on oikeasti vakavissaan rakentamassa, osa taas kokeilee onneaan ja miettii motivaatio-tasoaan vasta tämän jälkeen. Osalla tonteista aloitetaan rakentaminen välittömästi, mutta liian isolla osalla tonteista alkaa käsittämätön odottelu. Kaupunki on aivan liian suvaitseva, koska antaa puoli vuotta aikaa miettiä ennen tontin kauppakirjojen allekirjoittamista. Me olimme varasijalla noin vuoden. Tätä ennen oli toki tarjottu muitakin vaihtoehtoa, mutta niistä olimme kieltäytyneet, koska tiesimme kuinka tätä peliä pelataan. Ja nyt, juuri ennen kuin kaupunki on järjestämässä seuraavaa tontti-lottoa, tipahti unelmatontti suoraan syliimme. Meidän tontillamme oli kuulemma kaksi aikaisempaa pähkäilijää samalla, kun moni todellinen rakentaja nuolee yhä näppejään ja varautuu jo seuraavaan näytökseen.

Onneksi seuraavassa arvonnassa on sentään kolme eri kategoriaa: 1) ensirakentajat, 2) yli 5 vuotta sitten tontin saaneet ja 3) loput. Ykköskorissa olevat saavat valita ensin jne.

Koska tuli kritisoitua kaupungin tonttipolitiikkaa, pitää luonnollisesti olla sanottavana parempi tapa: Tonttien varausaika tulisi olla vain yksi kuukausi, jolloin pitää tehdä lopullinen päätös, joko let´s go tai no go. Turhaa sitä asiaa pähkäillään, koska tonteista on koko ajan huutava pula. Tämä kun yhdistetään seuraavassa arvonnassa olevaan kategorisointiin antaisi reilun lähtökohdan kaikille. Pahimmassa tilanteessa ovat luonnollisesti grynderit, jotka joko saavat jämätontin, joita kukaan ei huoli tai sitten ostavat tontin kalliilla yksityisiltä markkinoilta. Ei käy kateeksi. Toisaalta, jos luovut yhdestä tontista, tulisi sinun tipahtaa koko listalta pois. Näin myös rakentajille asti valuisi tontteja ja he voisivat suunnitella liiketoimintaa hieman levollisemmin.

No, meille kävi tuuri ja toivottavasti päästään rakentamaan heti roudan kaikottua. Kaupungin tonttipolitiikasta tuli mieleen rakennustapaohjeet ihmeellisine koukeroineen. Mutta tästä ehkä myöhemmin...

Tästä se kaikki alkaa!

Hei vaan kaikille,

Blogit ovat nykyaikaa, ja ovat olleet sitä jo useamman vuoden ajan. Muutaman erittäin aktiivisen blogaaja-ystävän innoittamana päätin perustaa oma blogin, koska aihepiirikin tuli kuin tarjottimella. Eli jatkossa tässä blogissa käsitellään meidän rakennusprojektia, joka on toinen historiassaan. Tässä vaiheessa kaikki on vielä epävarmaa, mutta suurena tavoitteena olisi rakentaa talo Seinäjoen Pajuluomaan vuoden 2012 aikana. Sitä ennen olisi kuitenkin myytävä nykyinen ja hyvin pidetty koti (http://www.etuovi.com/kohde/9491024) Kertunlaaksosta (ent. Nurmo, nykyinen Seinäjoki).

Suunnitelmia on kuitenkin jo tehty ja heti kun taloudellisesti kaikki näyttää mahdolliselta, niin pistetään isompaa vaihdetta kehiin ja aloitetaan projekti todenteolla.

Lähiviikkojen aikoina ajattelin kirjoittaa jonkin verran talopaketin valinnasta ja Seinäjoen tonttipolitiikasta. Joten jos nämä aiheet kiinnostavat, niin pysy kuulolla.